Voittaja puuttuu kuvasta
Alkuvuoden harjoittelut meni ihan pieleen. Uudenvuoden aattona iskenyt flunssa ja sitä seurannut jatkuva uupumus johti siihen, että vasta maaliskuun puolivälissä päästiin harjoittelemaan. Pientä tunnustelua aluksi, mutta pian oltiin täydessä touhussa alle 40 min 10km ohjelmalla.
Tasan vuosi sitten juoksin oman ennätyksen kympille 39:25. Sen jälkeen en ole tuon matkan kisakuntoa testannutkaan. Toukokuussa juostava Disco Night Urban Race -kisa on Lanzaroten 10 km maantiekisoista se toinen. Toinen juostaan marras-joulukuun vaihteessa. Viime marraskuun kisa peruttiin myrskyn takia eli vähissä ovat nopeat maantiekisat tällä saarella.
Kisakausi käyntiin
Disco Night Race -kisa järjestettiin kolmannen kerran 9.5. lauantai-iltana Lanzaroten pääkaupungissa Arrecifessa. Katuvaloja oli sammutettu tunnelmaa tuomaan ja samba-ryhmä tahditti meitä reitin varrella. Itse reittiä oli onneksi muutettu tänä vuonna. Siitä oli tehty turvallisempi jättämällä vaarallinen mukulakivetyspätkä pois. Viime vuonna harvakivisellä mukulakadulla hämärässä juokseminen tuntui kisavauhdissa aika hurjalta. Onneksi omat nilkat säästyivät, mutta kuinkakohan moni kisaaja sillä taipaleella nyrjäytti nilkkansa? Nyt mentiin pelkästään autotiellä ja pieni pätkä jalkakäytävällä. Autotiekin oli kyllä osalla taipaletta hieman vaarallinen illan pimennossa kuoppineen ja hieman törröttävine kaivon kansineen, mutta siis paljon parempi ilman mukulakiviä!
Kunto tuntui olevan suht kohdillaan ja lähdin jahtaamaan alle 40 minsan aikaa. Alkutaipale tuntui todella hyvältä ja vauhti lennokkaalta ja olin varma, että nyt mennään hyvää vauhtia. 5 km väliaikakohdassa kello oli jo kuitenkin 19:45 eli ihan huippuvauhtia en ollut kuitenkaan juossut vaikka siltä tuntui (mulla ei edelleenkään ole sitä “vauhtimittaria”). Tiesin, että toinen ja se tuskaisempi puolikas pitäisi jaksaa juosta kovaa, jotta tavoiteltu aika alittuu. Valmentaja kyllä opasti 6-7 km kohdalla, että edellä menevä ryhmä on otettava kiinni, jos haluaa alle 40 minsan. Siinä vaiheessa “karhu oli jo hypännyt reppariin” enkä uskaltanu ihan vielä alkaa kiristää tahtia loppua kohden, yritin vaan pitää vauhtia yllä. Vasta kun tiesin, että oli kilsa matkaa jäljellä laitoin viimeisetkin ruudit peliin ja sain hyvän kirin päälle. Se ei kuitenkaan riittänyt ja ajaksi jäi 40:24.
Hyvissä ajoin kisaa selvisi, että olin juoksemassa 3:nnelle sijalle, eikä kukaan ollut ihan lähettyvillä jahtaamassa sitä paikkaa. Siltä osin pystyin keksittymään vaan omaan juoksuun. Vuoden eka kisa, hyvä aika ja 3. sija tekivät tästä oikein hyvän alun kaudelle.
Tahmean alkuvuoden jälkeen olen taas juoksuintoa täynnä!
Samaa juoksuintoa toivon sinullekin!
Piia
Speak Your Mind