Rankin puolimaraton

Tallinnan Maraton

Kuukausi sitten juoksin Tallinnassa puolimaratonin, johon valmistautuminen oli mennyt vähän niin ja näin. Pisimmät treenijuoksut olivat 12-13 km luokkaa ja flunssa vaivasi. Kirjoitin hieman kisaa edeltävistä fiiliksistä täällä.

Olimme mieheni kanssa Tallinnassa koko maratonviikonlopun ajan Tallinnan Maratonin vieraina. Viikonlopulle osui mitä mahtavin sää ja muutenkin Tallinnassa leijui hyvä fiilis ja kisan aikaansaama säpinä. Olimme mieheni kanssa kahdestaan reissussa, ensimmäistä kertaa sitten lasten saannin, joten kaikin puolin viikonloppufiilis oli kohdillaan.

Kisapäivän aamupalalla tapasin muutaman muun suomalaisen juoksijan ja vaihdoimme kuulumiset ja tunnelmat. Tunsin itseni aika noviisiksi näiden Vaasasta tulleiden herrojen seurassa. Toisella oli kertynyt kisakalenteriin jo reilusti yli 200 maratonia.

Sain syödä huoletta ihan reilun aamupalan, sillä puolikkaan startti oli vasta klo 12. Siihen mennessä lämpötila oli kiirinyt + 17 asteeseen, mikä sopi minulle paremminkuin hyvin. Ohuella hihattomalla ja shortseilla sai juosta. Ei paleltanut missään vaiheessa eikä tullut liian kuuma.

Starttasin matkaan hyvissä fiiliksissä ja ensimmäisen kilometrin (3:52) jälkeen yritin tasoittaa menon koutsin kanssa puhuttuun 4:15 min/km vauhtiin. Askel tuntui kevyeltä 8 kilometriin asti, minkä jälkeen vauhti alkoi pikku hiljaa hiipumaan. Alle 4:20 vauhtiin ei olisi saanut tahtia pudottaa, jos omaa ennätystä halusi, mutta 14 km jälkeen sekin vauhti tuotti tuskaa. Hitaimmat kilometrit olivat 4:37 ja 4:38. Vaudin hiipumisesta huolimatta juoksin ihan kiitettävän ajan 1:31, varsinkin kun miettii kisaan valmistautumista. Maraton reitti oli todella kiva: vähän nousuja, kivat maisemat ja tilaa oli reilusti ohitella maratoonareita. Tallinnaan haluan ehdottomasti uudelleen juoksemaan.

Viikonloppu oli kaiken kaikkiaan niin onnistunut, että ihastuimme molemmat mieheni kanssa Tallinnaan. Kisan järjestäjät olivat todella ystävällisiä ja muutenkin kohtaamistamme paikallisista jäi ystävällinen ja välitön tunne. Tallinna on freesi ja siellä huokuu tekemisen ja menestyksen meiniki. Kirjoitin Tallinnasta ja viikonlopustamme myös täällä.

Vantaan Maraton

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, kuten ansaittu kahden keskeinen viikonloppu. Tallinnan jälkeen katse kohdistui Vantaan Maratonilla juostavaan puolikkaaseen.  Näiden kahden puolimaraton -tapahtuman välillä mulla oli tasan kuukausi aikaa palautua edellisestä kisasta ja laittaa palaset paikoilleen seuraavaa koitosta varten. Kaksi pidempää lenkkiä (noin 20 km) ja 2 intervallitreeniä (5 x 2 km ja 6 x 1 km) olivat ne tärkeimmät harjoitukset, joilla lähdettiin jahtaamaan alle 90 minuutin aikaa Vantaalle. Treenit enteilivät hyvää ja uusi ennätys ei näyttänyt ollenkaan mahdottomalta.

Viikko ennen kisoja sää yhtäkkiä kylmeni. Aamulla oli pakkasta, eikä päivän lämpötilat nousseet kuin muutamaan hassuun + asteeseen. Vantaan kisaa edeltävänä torstai-iltana juoksin 5 kilometrin tempojuoksun ja se tuntui ilman ollessa lähes pakkaslukemissa tosi pahalta. Kroppa oli kankea eikä powereita löytynyt mistään. Mistä tämä nyt tuli? Yhtäkkiä en enää odottanutkaan lauantain kisapäivää, sillä päivälle oli luvattu vain 4-6 lämpöastetta. Neljä talvea Lanzarotella oli selvästi tehnyt tehtävänsä.

Suunnitelma päivän kisaan oli suht sama kuin Tallinnassakin, ainoana erona se, että voisin juosta fiiliksen mukaan niin pitkään, kuin hyvälle tuntuu, minkä jälkeen kilometri kilometriltä fokus olisi vain siinä, että vauhti pysyy 4:15 paikkeilla eikä tipu alle 4:20 min/km.

Lauantai koitti. Monta vaatekerrosta päälläni palelin koko automatkan Tikkurilaan. Osa syy palelemiseen taisi olla jännitys siitä, että miten tää tulee menemään. Onneksi tapahtuman käytössä oli urheiluhalli, joten pääsin sisätiloihin lämpöön. Ennen starttia tein kunnon lämmittelyn ja lähdin kisaan 3/4 trikoilla ja kolmella paitakerroksella (t-paita, pitkähihainen ja juoksutakki). Alku tuntui ihan hyvältä, ja tuntui, että kroppa tästä lämpenee, joten heitin takin miehelleni 5 kilometrin kohdalla.

Siinä kohtaa suunnilleen alkoi askel painaa ja mietin, että vasta 1/4 matkasta tehty ja kropassa tuntuu tältä. Ei hemmetti! No, ihmeitä tapahtuu matkalla aina välillä ja toivoin kaiken olevan hetkellistä. Keskityin pitämään vauhdin sovitussa tahdissa ja se onnistuikin aina 13 kilometriin asti, jonka jälkeen vauhti hyytyi rymisten. 15 kilometrin kohdalla koutsi jo mietti, että nyt riittää, mutta oma enkka oli kuitenkin vielä saavutettavissa (jos vaan pystyisin kirimään 4:15 vauhtiin). Jatkoin matkaa hampaita purren. Paikoittain reitin varrella oli huippuyleisöä kannustamassa, mikä tarjosi pientä lisäpiristystä ja uutta hetkellistä voimankipinää uupuneeseen kroppaan. Viimeisen kilometrin loppupuristus ei riittänyt enää ennätykseen ja kellosin ajaksi saman 1:31 kuin kuukausi sitten Tallinnassa.

Kovatasoinen kisa! Tallinnassa tuolla ajalla yltyi 7:nnelle sijalle, kun Vantaalla sillä liikeni 10. sija.

Pieni pettymys, mutta myös ihme, että loppuaika oli noinkin hyvä, sillä olin kyllä suurimman osan juoksua ihan rikki. Pohkeita kolotti kylmästä, sormet olivat hanskoista huolimatta ihan jäässä ja oli muutenkin todella tuskallinen juoksu. Paleleminen taisi viedä kaikki energiat ja tuntui, kuin olisin juossut ihan tyhjällä koneistolla. Ehdottomasti elämäni rankin puolikas.

Vaikka oma juoksu meni kylmän sään takia ihan pieleen, täytyy sanoa, että Vantaan Maraton oli muuten tosi kiva kokemus. Tapahtumapaikkana toimi Tikkurilan urheiluhalli, josta löytyi kisatoimisto, expo, katsomo ja suihkutilat. Varsinkin viileämmällä säällä oli mukavaa, että juoksijoilla oli mahdollisuus odotella starttia lämpimissä sisätiloissa. 10,5 km reitti kiemurteli Tikkurilan kävelyteitä pitkin ulkoilu ja asuinalueita. Reitti oli mukavan tasainen, riittävän tilava ohituksille ja yleisöä riitti mukavasti. Juomapisteitä oli kiitettävästi ja juomatarjoilu toimi hyvin. Juoksun jälkeen oli myös ihana tulla lämpimiin sisätiloihin ensiksi kuumaan suihkuun ja sitten istahtaa syömään järjesäjän tarjoamat kisaeväät. Eväspussukan lisäksi tarjolla oli kahvia ja pullaa. Katsomossa istuminen ja eväiden syönti oli huippulopetus tapahtumalle sen jälkeen kun jäsenet olivat lämmenneet. Tapahtumassa oli mukana myös kovakuntoinen ministerimme Alexander Stubb. Tapahtuman lehdistötiedote löytyy täältä.

Vielä yksi puolimaratonin pituinen kisa jäljellä tämän vuoden puolella. Odotan kovasti ensimmäistä polkujuoksukisaa täällä Suomessa. Helskinki City Trail juostaan huomenna!