Lanzaroten viiniviljelmiä. Kuva: Jeziel Martin
Sunnuntaina 14.6.2015 järjestettiin yksi Lanzaroten suosituimmista tapahtumista: Lanzarote Wine Run. Tapahtuma on kasvattanut tasaisesti suosiotaan vuosien saatossa, tänä vuonna mukana oli ennätykselliset 2050 osanottajaa.
Lanzarote Wine Run
Lanzarote Wine Run kulkee nimensä mukaan pitkin Lanzaroten viinitiloja. Reitti vaihtuu hieman joka vuosi, sillä kunnat haluavat kukin vuorollaan järjestää tämän suositun tapahtuman, ja riippuen siitä mitkä viinitilat haluavat olla mukana. Reitti mutkittelee pitkin saaren (omasta mielestäni) kauneinta osaa, La Geriaa, jossa viinirypäleitä viljellään kuopissa, mustassa laavakivihiekassa, saarelle ominaisilla menetelmillä. Mustaa maastoa ja vihreitä viiniköynnöksiä reunustavat tulivuoret ja valkoiset bodegat eli viinitilat.
Juoksureitin maasto vaihtelee hiekkateistä kivikkoisiin polkuihin ja pehmeään laavasepelikköön.
Wine Run tapahtumassa on aina valittavana 2 eri matkaa: pidempi ja lyhyempi. Pidempi matka on yleensä vähän reilu puolimaraton ja lyhyempi kymppi tai vähän yli. Tänä vuonna vaihtoehtona oli 22,3 tai 12,7 km. Itse valitsin pidemmän matkan. Lyhyemmän matkan voi myös kävellä, mikä on ehdottomasti se suosituin muoto. Ai miksikö?
Wine Run reitillä on juomapisteitä muutaman kilometrin välein. Tarjolla ei ole pelkästään vettä, vaan myös paikallisia viinejä! Jos et ole juoksusta kiinnostunut, niin mikäs sen mukavampi tapa viettää sunnuntaita, kun vaeltaa kaveriporukassa upeissa maisemissa pitkin viinitiloja ja polkuja, ja maistella korkea luokkaisia viinejä matkan varrella. Muutaman juottopisteen jälkeen huippufiilis on taattu 😉
Oma kisa
Viime vuonna (2014) lähdin voittamaan tätä kisaa. Sitä edellisten vuosien aikojen perusteella, sen piti olla ihan mahdollistakin. Voittaja saa oman painonsa verran paikallisten viinintuottajien viinejä. Monta laatikkoa viiniä mielessä lähdin kisaamaan 😉 Kisapäivänä paikalle ilmestyi kuitenkin Kanarian saarten mestari, jota oli ihan turha lähteä edes jahtaamaan. Tämän light weight neitokaisen askeleet ovat niin kevyet, että 23,6 km matka taittui häneltä 20 minuuttia nopeammin kuin itseltäni. Laatikolliset viiniä jäivät siis vain haaveeksi. Tulin kuitenkin toiseksi ajalla, joka edellisenä vuonna olisi riittänyt voittoon. Damn! Lohdutukseksi sain kuitenkin yhden laatikollisen (6 pulloa) viiniä, eli tyhjin käsin ei tarvinnut lähteä kotiin 😀
Toivoin tietysti, että viime vuoden voittaja ei tänä vuonna osallistuisi kisaan. Starttilinjalla selvisi, että hän ja toinenkin tämän saaren kova tyttö olivat mukana. Heidän vauhtiin oli turha yrittää mukaan, joten lähdin juoksemaan ihan omaa juoksua, tarkoituksena aloitella vähän iisimmin, ettei kaksi viikkoa sitten juostun trail-juoksun äkkikuolema toistuisi.
Edelleni oli päässyt livahtamaan ihan tuntematon juoksija, joka oli nopeasti päässyt lähes minuutin edelleni. 40 minuuttia kisaan ja lähdin jahtaamaan 3:a sijaa. Kesti useamman kilometrin, ennen kuin pääsin hänen kintereilleen. Pehmeä laava hiekka ja nousut olivat tehneet tehtävänsä, eikä askellus ollut enää kovin keveää. Takaani tuli myös toinen nainen, josta koutsi oli kyllä varoitellut, ja paineli minun ja kauan 3:a sijaa pitäneen ohitse keveiltä näyttävin askelin. Hammasta purren lähdin hänen kyytiinsä ja yritin pysytellä vauhdissa mukana. Jossain vaiheessa menin hänen ohitseen, mutta seuraavassa ylämäessä osat vaihtuivat ja jäinkin sitten 20-30 metrin päähän hänestä ja sen hetkisestä kolmospaikasta. Hitto, ei tän näin pitänyt mennä!
Reitti ei ollut tuttu entuudestaan, ja yhtäkkiä näin edessäni Ugan kylän ja maalialueen. Matkaa oli noin 500 m jäljellä ja ero edellä menijään oli pitkä. Nyt oli mentävä ja lujaa, jos palkintopallille halusi. Onneksi loppumatka oli alamäkeä. Ne ovat minulle helppoja lasketella kovaakin vauhtia, ja pääsin helposti 3:a sijaa pitävän naisen, ja siinä samassa muutaman miehenkin, ohitse. Loppuajaksi kuittasin 1:42 (keskivauhti 4:34 min/km).
Ensimmäinen nainen oli johtanut koko kisaa aina noin 10 km saakka, ja tuli kokonaiskilpailussa peräti kolmanneksi. Hän juoksi hurjaa vauhtia aikaan 1:22. Toiseksi tullut nainen juoksi 1:32 eli tasaisin kymmenen minuutin välein saavuimme maaliin 🙂
Ilman viiniä ei tarvinnut tänä vuonnakaan lähteä kotiin! Kolmas palkinto oli viinilajitelma: pullo roseeta, valko- ja punaviiniä. Kaikki eri tuottajien viinejä. Oma lemppari on ehdottomasti punaviini.
Wine Run -festivaali
Wine Run ei ole pelkkä juoksutapahtuma. Se on myös kulinaarinen festivaali. Maalialueella on kasapäin pieniä myyntikojuja, jotka paikalliset ravintolat ja viinitilan pitäjät ovat täyttäneet omilla herkuillaan, pienillä erilaisilla maistiaisannoksilla. Kisakassin mukana tulee muutama lipuke, jolla pääsee maistelemaan näitä paikallisia herkkuja. 1 lipuke = 1 annos ruokaa tai juomaa. Tapahtuma-alueelta saa toki ostaa lisää lipukkeita (1€/lipuke), ja monet paikalliset tulevatkin paikan päälle herkuttelemaan, tapaamaan ystäviään ja nauttimaan kisatunnelmasta. Paikallinen live-bändi soittaa lavalla cover-musiikkia ja fiilis on yleensä katossa.
Wine Run on mielestäni yksi Lanzaroten kisakalenterin kohokohdista!
Salud!
Piia
Speak Your Mind