El Golfo ja starttilinja
Kahtena peräkkäisenä viikonloppuna olen yrittänyt päästä kisamoodiin. Kesä on mennyt ihan vaan harjoitellessa, eikä sopivia kisoja ole edes ollut. Kuukauden päästä on mulle tärkeä kisa – Lanzarote International Marathon. Siellä olis tarkoitus lähteä uuteen kympin ennätysjahtiin. Kunhan vaan reitti olis tänä vuonna tarkka! Viime vuonna se oli lähes 2 km liian lyhyt, kun meidät kympin juoksijat ohjattiin väärälle reitille.
Syys-lokakuu ovat Lanzarotella kuumat, ja nyt kahtena kisaviikonloppuna olemme juosseet 30+ asteen lämmössä. Kisajärjestäjät voisivat hieman kyllä miettiä kisojensa alkamisajankohtaa. Ensimmäinen kisa alkoi 17:30 ja tämän viikkoinen 12:00. Just kuumimpaan aikaan.
Molemmat tapahtumat juostiin hiekkateillä ja -poluilla. Molempia mainostettiin kympin kisoina, mutta olivat kummatkin lähempänä 9,2 km .. no mutta ainakin sinne päin!
Ensimmäinen kisa juostiin saaren länsirannikolla todella kauniissa puitteissa El Golfossa. El Golfo on pieni viehättävä kalastajakylä ravintoloineen, mistä näkee ehkä saaren kauneimmat auringonlaskut. Poikkeus ei ollut tämäkään kisailta. Matkaan lähdettiin kivirannalta, josta kiipesimme jyrkkää mäkeä varsinaiselle kisareitille. Maasto oli alkumatkasta aika kivikkoista ja vaikeakulkuista, juoksimme isojen laavakokkareiden seassa. Loppumatka menikin sitten suurimmaksi osaksi ihan hyvillä hiekkateillä. Sain juosta naisten kisan yksin alusta loppuun. Aika oli 43 ja risat.
Seuraava kisa oli pienin koskaan juoksemani tapahtuma. Saarella oli samaan aikaan toinenkin juoksukisa, ja valitsemani kisa taisi olla se pienempi. Meitä oli pari kourallista juoksemassa entisessä Lanzaroten pääkaupungissa, Teguisessa. Reitti oli tosi kiva ja helppokulkuinen. Pari mäkeä saimme kiivetä kumpuavan vuoren huipulle, jolta saimme ihastella naapurisaarta, La Graciosaa ja länsirannikon pikkukyliä. Juomapisteiksi oli vähän väliä laitettu kasa vesipulloja kunkin itsensä noukittavaksi, jotka olivat kuumenneet auringon paahteessa (only in Lanzrote!). Heittelin suurimman osan vedestä päälleni lievittämään kuumuutta ja maalilinjaa lähestyessä kenkäni valehtelematta lotisivat märkyyttään!
valmiina lähtöön
Sen verran oli pieni osanottajakaarti, että tulin jaetulle 3. sijalle. Olin myös ensimmäinen nainen maalissa ajalla 41:20.
Molemmat kisat oli osa kyläfestivaalia. Paikalliset järjestävät mielellään juhlia, eikä siihen edes suurta syytä tarvita. Paikalliset ovat myös innostuneet järjestämään juoksukisoja osana heidän fiestaa. Sillä tienataan hieman rahaa kyläyhteisölle. Osanottajia saattaa helposti olla muutama satakin. Molemmissa tapahtumissa oli jälkeenpäin tarjolla ruokaa ja juomaa. Ensimmäisessä paistettua kalaa, toisessa paellaa. Osallistumismaksu oli 5 euroa.
Nyt on pari kovempaa juoksurykäisyä takana ja kropassa kisan tuntua. Ajatus 4 viikon päästä tulevasta kisasta antaa mukavan kutkutuksen vatsanpohjaan. Nyt on vuorossa yksi täysi 3 viikon treeniohjelma, ja sitten katsotaan miten valmistaudumme viimeisen viikon ennen seuraavaa kisaa.
Terkkuja auringonpaahteesta!
Piia
Speak Your Mind