Lähtö- ja maaliaukio kirkon edessä
Kesän kisakalenteri Lanzarotella ei ole mielestäni kummoinen. Suomea meinaa tulla ikävä, kun seuraa kisatarjontaa siellä.
Reilu viikko sitten juoksin viime vuodelta tutun, Kanarian itsenäisyyspäivän (30.5.) kunniaksi järjestetyn polkujuoksukisan. Viime vuodelta muistan kaksi rankkaa nousua, mutta niitäkin paremmin myrskynlailla raivonneen tuulen ja miten vaikeaksi se teki juoksun. Taisin silloin jo sanoa never again.
Ollaan päätetty, että mennään tämä kesä suunnilleen samoilla kisoilla, kuin edellinenkin. Olemme pitäneet näitä trailjuoksukisoja enemmänkin treenijuoksuina, kuin kisoina. Tähän 20+ kilometrin Trail Día de Canarias kisaankin lähdettiin harjoittelumielessä – ylämäet tehdään töitä, alamäet ja tasamaasto juostaan rennommin. Sää oli ainakin viime vuotista parempi – huomattavasti vähemmän tuulta. Pieni tuuli puhalsi, mikä oli oikein toivottua helteisissä olosuhteissa.
Kisa alkoi pienellä nousulla, jota seurasi pitkä, välillä jyrkkä ja huonomaastoinen parin-kolmen kilometrin pituinen alamäki. Sitä oli alkuun oikein mukava lasketella hyvää vauhtia. Ensimmäisessä pidemmässä nousussa noin 7 km kohdalla kierrettiin tulivuoren rinnettä huipulle saakka. Parin kilometrin pituinen nousu tuntui kestävän ikuisuuden ja jalat olivat hapoilla jo sitä ennen kavutuista pienemmäistä nyppylöistä. Siihen loppui ylämäkien urakointi. Hampaat irvessä yritin pitää jalat sen verran liikkeessää, että menoa ei voinut kutsua kävelyksi.
Alamäissäkään jalat eivät enää palautuneet ja loppumatka oli pelkkää tuskaa. “Hitto, että pitikin ilmoittautua tähän kisaan!” 15 km kohdalla alkoi uusi nousu, jota kesti melkein maalilinjalle asti. Yksi pieni alamäki ja tasaisempi kohta siinä välissä oli. Sen verran annoin periksi, että kymmenisen metriä kävelin viimeisellä nyppylällä, kun ei vaan jalka enää noussut.
Tulin kuitenkin ensimmäisenä naisena maaliin ajalla 1:49:42 ja olin kokonaiskisan 9:s. Kisassa oli yhteensä 20 osallistujaa ja meitä naisia oli vain neljä 🙂 Viime vuoteen verrattuna osallistujamäärä oli pienentynyt huomattavasti. Lieneekö syynä se, että osallistumismaksua oli nostettu viidellä eurolla 15 euroon, vaativa reitti tai sitten edellisenä päivänä juostu 4km hyväntekeväisyystapahtuma.
Itselleni tämä oli viimeinen kerta tällä reitillä. Reitistä on vaikea löytää mitään positiivista, ja jalkojen palautuminen kestää useamman päivän. Tällaisen ns. treenijuoksun jälkeinen usean päivän lihaskolotus ei mielestäni ole sen arvoista. Treeniohjelmaan ei kyllä tänä vuonna ole kuulunut yhtään mäkitreeniä, mikä ei tietty auttanut asiaa. Mutta oma moka. Koutsi ehdotti viikkoa aikaisemmin, että voitaisiin juosta mielummin päivää aikaisemmin järjestetty 4km kisa polkujuoksun sijaan, mutta itse olin jo asennoitunut 20km tail-juoksuun ja halusin juosta pidemmän matkan.
Seuraavaksi kisakalenterissa on 22,3 km pituinen Wine Run. Sekin poluilla.
Speak Your Mind