Jaettu tuska on puolikas tuska

27. syyskuuta, 2014

Tänään olisin kaivannut juoksuseuraa.

Ihan aina ei kuitenkaan näin ole. Aika usein on kiva juosta yksin, omissa ajatuksissa. Silloin voin käydä juoksemassa juuri silloin kun minulle sopii ja saan juosta juuri itselle sopivaa vauhtia. Pidemmillä lenkeillä on tietysti mukavaa, jos on juttuseuraa. Pitkillä lenkeillä minulla onkin koutsi pyörällänsä mukana huolehtimassa nesteytyksestä. Hän myös pitää huolen seurustelusta ja näin matka taittuu ihan huomaamatta.

Eniten kaipaan juoksuseuraa kovempiin treeneihin ja aikajuoksuihin (time-trials). Jaettu tuska on puolikas tuska. Intervallit ja time trials ovat intensiivisiä ja vaativat mentaalisesti juoksijalta paljon. Jo tieto siitä, mitä tuleva treeni pitää sisällään, aiheuttaa omalla kohdallani pientä hermostuneisuutta. Sellaista samanlaista, kun ennen kisoja. Vatsanväänteitä.

Koutsi pyörän päällä ei paljoa lohduta kun juostaan lujaa, vaikka hänestä apua onkin. Olisi kiva jakaa kovan treenin tuoma tuska ja mentaalinen ponnistelu jonkun kanssa. Yksin juostessa ajatukset helpommin ajautuvat omaan tukalaan oloon, jolloin alkaa mentaalinen kamppailu omien kykyjen, ja jaksamisen, kanssa.

Edellisestä time-trialista on kulunut 5 viikkoa. Tässä välissä otettiin 2 viikkoa vähän iisimmin (meillä oli vieraita 2 viikkoa!) ja nyt on ensimmäinen 3 viikon ohjelmakierros takana.

Tänään oli aika testata kunto 4km aikajuoksulla. Kaksi juoksukaveria olivat tulossa seuraksi ja tsemppaamaan, mutta ikävä kyllä molemmat peruivat viime tingassa. Olin siis yksin.

Tavoitteena oli juosta 4km alle 15:30 ja sain sen juuri ja juuri kropasta puristettua. Aika oli 15:24 (3:47, 4:00, 3:55 ja 3:40).

Meni se siis tänään näinkin. Mukavampaa olisi tietysti ollut juosta jonkun kanssa ja kuulla heidän puuskutus ja kärsimys siinä vierellä!

Iloa juoksuihin!

Piia