Asu adidaksen climachill -mallistoa
Lomat on nyt lomailtu ja uusi arki alkanut. 15 päivää reissun päällä Englannissa tarjosi upeita elämyksiä ja kivoja treffejä Chesterfieldissä, Cleethorpessa, Cambridgessä, Rothwellissa ja Lontoossa. Meillä oli auto vuokrattuna, joten paikasta toiseen liikkuminen oli helppoa, ei kuitenkaan ihan mutkatonta. Ilman GPS:ää, pelkillä printatuilla kartoilla ja ohjeilla oli todella vaikea suunnistaa Englannin tiheässä tieverkostossa. Netistä kun katsoi reitin, reitti seuraavaan kohteeseen näytti selkeältä. Tien päällä realiteetti oli ihan toinen. Joka kerta päästiin perille määränpäähän, mutta usein pitkien mutkien ja muutaman sanaharkan kautta.
Juoksin loman aikana 2 viiden kilsan Park Run-tapahtumaa. Tein muutaman kevyen lenkin ja muutamia vetoja. Yksi parhaimmista juoksuista oli kuitenkin 75 minsan lenkki vanhojen kotikulmien suunnalla Richmond Parkissa. Lähdin juoksijaystäväni mukaan tekemään mäkitreeniä. Tarkoitus oli tehdä ylämäet töitä ja muuten ottaa iisisti. Hänen vauhtinsa oli kyllä omaa “iisiäni” paljon reippaampaa, mutta sinnittelin kuitenkin mukana.
Lontoossa asustellessani kävin usein juuri tässä puistossa pyöräilemässä, silloin ei ollut vielä juoksukipinä iskenyt. Richmond Park on todella suuri ja kaunis puisto, josta on näkymät Lontoon keskustaan (osasta puistoa) ja jossa saattaa törmätä mm. peuroihin. Täytyy sanoa, että tuli pieni kaipuu Lontooseen.
Nyt olemme Suomessa ja vajaan viikon päästä tähtäimessä Midnight Run. Heti Suomeen tultuamme, lapset aloittivat koulun ja olemme tässä opetelleet meille kaikille uutta arkea kotikouluvuosien jälkeen. Tervetuloa kouluun: kahden ensimmäisen koulupäivän jälkeen alkoi meillä kotona yskä ja nuha, ja kaikki lapset vuorollaan viettivät muutaman päivän kotona lepäillen. Oma puolustuskykyni ei ole ollut vahvimmillaan viime vuosina, ja kauhulla odottelin, että koska pöpöt tarttuvat minuunkin. Olen odottanut Midnight Runin kymppiä todella paljon, ja nyt ei olisi varaa lepäillä saati sairastella.
Kisavalmisteluina vajaat 2 viikkoa sitten juoksin 2km intervallien sijaan 3x8min oletetulla kisavauhdilla. Tämä ihan siksi, että olimme kaikki sen verran väsyneitä reissaamisesta ja olemme taas uudessa ympäristössä, että ei olisi ollut järkevää vetää itseään ihan piippuun ja sitten tulla kipeäksi. Monen vuoden tauon jälkeen kävimme ihan kunnon radalla juoksemassa 1km vetoja. Aamukymmeneltä kentällä oli muutama koululaisryhmä urheilemassa, mutta pitivät meille sisäradan tyhjänä. Ihanan nopea ja tasainen alusta, mutta mielestäni ratajuoksu on aika tylsää. “Tylsyys” voi tietty johtua siitäkin, että radalla teemme vain ja ainoastaan ne kaikista kovimmat treenit, joten radalla on aina rankkaa (rankka=tylsä ?).
Illalla 1km vetojen jälkeen alkoivat hälytyskellot soida, ja tiestin, että nyt olen tulossa kipeäksi. Mierda! Neljä päivää täyslepoa, viidentenä pientä jaloittelua ja lyhyitä vetoja ja kuudentena kevyt 20 lenkki siskon kanssa. Neljässä päivässä eli lauantai-iltana pitäisi olla hyvässä vedossa, sillä saimme kaverin kanssa paikat Midnight Runin ensimmäiseen lähtöryhmään. Jalat tuntuvat kyllä ihan hyviltä, mutta kurkkua vielä hieman kutittelee. Useampi flunssarohto päivässä vitamiini- ja siitepölytablettien höystämänä, kevyttä kasvispitoista ruokaa, hapankaalia ja runsaasti nesteitä ovat lääkkeet tälle viikolle. Toivotaan, että tällä reseptillä pääsen lauantaina starttaamaan yli 10,000 muun juoksijan joukossa Helsingin yössä.
Loppukesän terveiset!
Piia
Speak Your Mind